Hauki ja tuulen suunta

Hauki ja tuulen suunta

Tuulen suunnan vaikutus hauen aktiviteettiin

Tässä artikkelissa tarkastellaan merialueella puhaltavien tuulten vaikutusta hauen kalastukseen. Tuulen suunnan vaikutuksesta puhuttaessa pitäisi ainakin jossain määrin kyetä erittelemään paikallistuulen ja laajemmalla alueella vaikuttavan tuulen vaikutus veden korkeuteen ja virtaamiin.

Laajemman alueen tuulella tarkoitan suuremman vesialueen kuten Suomen- tai Pohjanlahden oloihin selkeästi vaikutttavaa voimakkaampaa tuulta. Myös pohjoisella Itämerellä puhaltava voimakkaampi lounais- tai etelätuuli on tällainen laajaan vesimassaan vaikuttava tuuli. Sen vaikutus ulottuu koko Suomen rannikolle.

Suppeammalla paikallistuulella tarkoitan tuulta, joka vaikuttaa rajoitetusti, pienemmän kolkan pintavirtaamiin ja jossain määrin myös vedenpinnan korkeuteen. Esimerkiksi matalapaine saattaa asettua Suomen ylle siten, että Saaristomerellä tuulee luoteesta ja samaaikaisesti Porkkalan ja Porvoon välillä lounaasta.

Kalastuksen kannalta havainnollistava, joskin aika kaukaa haettu esimerkki löytyy syksyisiltä taimenkiviltä. Tuulen kääntyessä mereltä maatuuleksi, kalastaja joutuu tuon tuosta miettimään milloin maatuulen voimakkuus ja pintavirtaus (aalto) on riittävän voimakas kumoamaan aiempien päivien syvän, mereltä työntyvän mainingin tenhon. Jossain vaiheessa taimen hylkää heikkenevän mainingin ja asettuu maatuulta vasten.

Vaikka rannoilla olisi haukea, voi suuria määriä olla myös yllättävän syvällä toisenlaisten saaliskalojen perässä. Ei ole lainkaan harvinaista saada syyskuhan jigauksen yhteydessä haukia yli kymmenen metrin syvyydestä. Syvä- ja pintavirtaamat vaikuttavat kumpikin alinomaa hauen ja saaliskalan liikkeisiin ja aktiviteettiin.

Varsinkin iso hauki on tietyssä mielessä (pikku)taimenta hasstavampi löydettävä. Hauen oleskelusyvyys vaihtelee paljon ja se reagoi muutoksiin yleensä taimenta hiukan hitaammin (lue myös Hauki ja virtaukset). Taimen sen sijaan sijoittuu varsin loogisesti vallitseviin oloihin nähden.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuulet ja virtaamat ovat vain yksi muuttuja muiden, joskus jopa voimakkaampien joukossa!

Paikalliset tuulet

Paikallistuuli voi vaikuttaa hauen aktiviteettiin joskus verraten nopeasti, etenkin jos hauki ja sen ravintokalat elelevät suhteellisen matalassa vedessä. Kevytkin tuuli lisää veden hapekkuutta. Happi ja sen mukana tulleet pikkukalat houkuttavat myös hauet apajille. Tilanne on erityisen selkeä pikkukalojen kutuaikana, jolloin ne eivät reagoi kovin voimakkaasti hetkellisiin epäsuotuisiin oloihin. Näiden lähellä on yleensä myös haukia, jotka sen sijaan reagoivat olojen suotuisaan muutokseen ja siirtyvät herkästi tuulirannoille, jopa aivan matalaan.

Paikallistuulen vaikutus on siis selkein rannoilla, joilla on hauelle kelpaavaa pikkukalaa. Pienemmät hauet ovat rantojen tuntumassa suuren osan vuotta, niinpä muutokset näkyvät herkemmin juuri pienempien haukien saalismäärissä. Päivä saattaa olla lukumääräisesti huikea, mutta kookkaammat uupuvat. Virtaamissa kaivataan syvempää muutosta, syvempiä virtaamia.

Laajemmat tuulet

Laajemmalla alueella vaikuttava voimakkaampi tuuli muuttaa myös veden korkeutta. Esimerkiksi koko Suomenlahdella puhaltava samansuuntainen tuuli nostaa lähes jokaisen poukaman vedenkorkeutta. Tämä aktivoi syvemmällä lojuvia isompia haukia. Ne liikuskelevat pitkin rantoja ja pysähtelevät sopiviin paikkoihin kytikselle. Nämä paikat on kalastajan vain löydettävä.

Jos tähän osuu lisäksi uuden kuun veden korkeutta nostava vaikutus, on onnistuneen kalastuksen edellytyksistä iso osa koossa. Kirkas keli on hauelle myrkkyä, mutta kuu yöllä, pilvien välistä on mannaa. Pikkukalat ovat rannassa, pinnassa jo heti aamulla.

Suotuisat tuulensuunnat

Pelkän paikallistuulen suunnista mikään ei ole toista merkittävästi huonompi tai parempi. Johtopäätösten teko näistä voi viedä hakoon. Laajemmat tuulet voivat samanaikaisesti vaikuttaa eri tavoin eri osissa rannikkoa. Pohjois-Itämeren (Ahvenanmeren) alueella puhaltava voimakas lounaistuuli merkitsee yleensä nousuvettä koko Suomen rannikkoalueella. Tällainen tilanne on hauenkalastuksen kannalta melko varma valinta, jos muut olosuhteet ovat ok. Paikalliset pohjamuodot ja rannan laatu vaikuttavat merkittävästi siihen, mistä hauet löytyvät. Se ei suinkaan aina ole suora tuuliranta.

Kylmenevän veden aikana paikallistuulen synnyttämä kevyt pintavirtaus saattaa aktivoida isompaa jo matalaan siirtynyttä haukea. Samasta suunnasta puhaltava laajemman alueen tuuli voi joskus virtaamineen yllättää myös passivoimalla kalaa. Toisaalta tilanne voi olla myös päinvastainen. Hyvin kylmällä vedellä, joulu-helmikuussa, aiemmin epäonnea tuonut laajempi tuuli voi joissain paikoissa sysätä joillekin rannoille lämpimämpää alusvettä, saaliskalaa ja petoja.

Tuuli vaikuttaa myös alueen vedenlämpöön ja happioloihin. Eri vuodenaikoina näillä on eriasteinen merkitys. Tuulien suunnalla spekuloitaessa pitäisi aina punnita eri tuulityyppien vaikutus aiempina päivinä ja nyt. Vuodenaika on yksi muuttuja lisää. Tunnen paikkoja, jotka tietyllä tuulella ovat loka-marraskuussa kutakuinkin nollapaikkoja, mutta helmikuussa huippuja.

Voiko tuulla liikaa?

Voimakas paikallistuuli on yleensä eduksi ja vedenkorkeuskin muuttuu harvoin liian nopeasti. Laajempi lounaismyräkkä ja matalapaine nostavat yleensä vedenpintaa rajusti. Monilla paikoilla tämä sekoittaa ja samentaa vettä. Lisäksi se aiheuttaa ”vesilasi-ilmiön”. Vedenpinta voi päivän aikana nousta ja laskea useaan kertaan. Vapakalastajan kannalta vedenkorkeuden keinahtelu ei ole eduksi. Nyt kannattaakin hakeutua pussinperiin, kapeikoiden ja könkäiden taa, joissa vaikutus on pienempi, jopa suotuisa.

Hauki ja virtaukset -artikkelissa olen esitellyt syvempien virtaamien vaikutusta. Useampien päivien synnyttämät syvemmät virtaamat vaikuttavat päiviä kalaan sijoittumiseen, mutta eivät välttämättä aktiviteettiin. Tätä tosiasiaa ei kevyt paikallistuulen virtaama kykene yleensä horjuttamaan ainakaan lämpimämmän veden aikana. Kylmenevä vesi, tiettyyn rajaan asti, saa hauen herkemmäksi reagoimaan pintavirtaamiin ja paikallistuuliin. Hauenkalastuksessa on suuri määrä muuttujia, joiden hallintaan ei kalamies kykene. Yllämainittuja pohtimalla voi saalistodennäköisyys kasvaa merkittävästi. Yhtälailla johtopäätöksiin sortuminen liian suppealla otoksella voi johtaa halpaan.

Otokseen eivät riitä yhden vuoden saaliskappalemäärät. Erilaisten vuosien näkyvät ja piilevät muuttujat sotkevat johtopäätöksiä herkästi. Tarvitaan mieluiten vuosikymmenten kokemus samoilta paikoilta ja eri alueilta. Pohdiskelu kannattaa kuitenkin ottaa rennosti ja jättää tiukka yleistäminen ja tilastointi vähemmän vakavaksi puuhasteluksi.

Timo Kuisma

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up