Hauki ja virtaukset

Hauki ja virtaukset

Kalan käyttäytymisen tuntemus voi tarjota paitsi maukkaita fileitä, myös mukavaa rentoutta vesillä. Kokemus “siellä se oli” voisi kenties joskus olla juuri se elämys, joka vapauttaa pakkosaaliin ikeestä. Onnistumisen tunteen voi myös kokea löytämällä syitä siihen, miksi kala oli juuri siinä. Vastaavasti ottipaikan toteaminen tällä kertaa tyhjäksi on jo sinällään kalastuskokemus.

Mutta mistä?

Hauen oleskelu- ja saalistuspaikan valintaan vaikuttavat monet tekijät. Saaliskalat, veden lämpötila ja väri, virtaukset, vuodenaika, valoisuus, ilmanpaine ja muutoksen suunta, tuulet, veden korkeus ja pohjan laatu ovat yleensä ne, mitä tarkkaillaan etsittäessä kala-ateriaa tai kokemuksia kalavesiltä. Näiden merkitys vaihtelee eri vuodenaikoina ja ne ovat vaikeasti tulkittavia herkkiä muuttujia. Useamman lähipäivän tilanne vaikuttaa ja hauki myös ennakoi muutosta. Yksittäistä tekijää ei myöskään pidä yliarvioida, kokonaiskuva on tärkein.

Virtausten merkitys hauelle

Virtaukset muodostavat suurimman osan vuotta hapekkaimman vesikerroksen tai vesialueen, mikä on hauelle jo riittävä syy hakeutua niihin. Lämpimän veden aikana ympäristöä alempi ja kylmän veden aikana hieman korkeampi veden lämpötila houkuttaa haukea. Se karttaa kuitenkin nopeita, päivän parin aikana tapahtuvia tai suuria lämmön muutoksia. Kylmässä hauki haluaa olosuhteiden vakautta ja siirtymä tapahtuu hitaasti.Alkukeväällä päivässä parissa lämmeenneen lahdenperukan pikkukalatkin saavat yleensä olla ainakin isommalta hauelta rauhassa. Liian lämmin myös karkottaa hauet. Virtaamissa on lämpimän veden aikana ravinteita ja pieneliötoiminta vilkasta. Tämä lisää eliöstöä kaikilla ravintoketjun portailla ja myös pedot hakeutuvat tästä osallisiksi. Monet saaliskalat myös kutevat virtaamissa.

Näennäisesti vaikuttaa, ettei hauki ole kovin altis virtaamien vaikutukselle. Kuitenkin jo pienet, lähes huomaamattomat virtaaman muutokset vaikuttavat hauen sijoittumiseen. Hauki reagoi virtaaman muutoksiin kuitenkin selvästi hitaammin kuin esim. meritaimen, mutta alttius on nähtävissä ja tarjoaa mielenkiintoisen tarkkailukohteen kalareissuille.

Onko hauki virtaamassa ruuan perässä vai eviään löyhyttelemässä, on jo eri jutun aihe. Viehevalinta kannattaa kuitenkin aluksi tehdä paikalla olevien saaliskalojen mukaan ja pitää lähtökohtana hauen ravinnonhankintaa.

Pintavirtaukset

Tuulen synnyttämät pintavirtaukset ovat usein pääteltävissä tuulen suunnasta, mutta eivät ole läheskään joka paikassa aallon suuntaisia. Tuulen puhaltaessa pitempään samasta suunnasta alkaa pintavirtaama vaikuttaa myös syvemmällä ja sen kulun tulkinnassa täytyy huomioida pohjamuodot entistä tarkemmin.

Virtaamassa hauki haluaa aina suojan, missä voi oleskella voimia kuluttamatta. Voimakkaammassa, selvästi silmin nähtävässä virtaamassa puikkaria suurempi hauki oleskelee lähes aina hieman sivussa, suojassa päävirrasta. Mieluisa oleskelupaikka voi löytyä myös virtaaman kuopasta tai rinteestä.

Pintavirtaamat kuljettavat lämpimämpää tai viileämpää pintavettä. Jäähtyvä vesi on hapekkaampaa, mutta myös aallokko lisää happea. Tuulenpuoleisilla rannoilla saattaa tapahtua lievää samentumista syvempänäkin. Näin kirkkaamman vesialueen hauki on rohkeampi ja saa väijysuojaa.

Lahdet

Kevätaurinko ja kevyet kutupaikoille osuvat tuulet lämmittävät lahtiveden nopeasti. Tämä jouduttaa kalojen hakeutumista hääareenoille ja kudun käynnistymistä.

Kovemmat tuulet puolestaan sekoittavat veden, kala hakeutuu syvemmälle parkkiin ja kutukypsyyden odottelu jatkuu. Joskus myös lahdista poispäin puhaltava tuuli jäähdyttää lahtiveden. Lämmennyt pintavesi karkaa ulommas ja syvemmältä virtaa viileämpää tilalle. Jäähtyminen ja lahden perukasta kumpuava pohjasameus voi keväällä siirtää kalojen olinpaikkaa hetkellisesti ulommas lahden sivuilla tai edustalla ja kutu siirtyy.

Jos lahtivesi lämpenee kudun jälkeen nopeasti, se muuttuu pian ainakin isoimmille epämieluisaksi. Silloin ne siirtyvät tavallista nopeammin syvemmäs tai hiukan ulommas. Lämpimän pintavirtaaman muuttaessa suuntaansa tai tuulen sekoittaessa veden saattavat isot palata uudelleen kutualueidensa lähettyville syönnökselle. Tällöin hauki oleskelee mielellään ruovikkorannoilla, joihin tuuli osuu.

Karkeasti noin 12-asteisessa vedessä isot alkavat vähitellen hakeutua läheisten saarten väleihin tai salmiin ja niiden virtaaviin karikoihin tai tuulenpuoleisiin niemiin. Pienemmät oleilevat pitempään lämpenevässä rantavedessä ja siirtyvät muualle vähän myöhemmin. Lyhytkestoiset, päivän tai parin lämpöpiikit eivät yleensä vielä aja isoja pois, mikäli tilanne tasaantuu pian.

Salmet

Saarten väleihin muodostuu yleensä virtaamia. Saarten muodot ja pohjakohoumat vaikuttavat virtaaman kulkuun ja purkupaikkaan, erityisesti matalissa salmissa. Jopa silmäys vastarannalle, saarten muotoihin, saattaa helpottaa ottipaikan löytymistä.

Kudun jälkeen, toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa, hauet mielellään oleskelevat ja syönnöstävät salmissa. Kunhan muut kyttäyspaikan vaatimukset, kuten riittävä syvyys ja suoja, täyttyvät. Hauet löytyvät tällöin usein voimakkaammasta virtaaman osasta, sen kuopista tai reunoilta. Myös virtaaman pääty syvän äärellä on ottipaikka. Pintavirtauspaikoilla kala on useimmiten kyttäyssuojan etupuolella. Suojaksi riittää kaislan reuna, kivikko, kuoppa, rinne tai kasvillisuuskeskittymä.

Myös monet saaliskalat joko kutevat tai oleilevat voimistuneen pieneliötoiminnan tai parempien lämpö- tai happiolosuhteiden vuoksi salmissa. Siellä on yleensä läpi kesän saaliskaloja, joten ne tarjoavat hyvän ruoka-apajan isoillekin, mikäli vain ovat syvän äärellä. Osa parikiloisista ja pienemmistä myös oleskelee läpi kesän virtaisissa salmissa.

Saaret ja karikot

13-14 asteessa isot siirtävät vähitellen oleskelupaikkansa pois salmista syvemmän veden vaikutusalueelle. Pienemmät seuraavat jälleen pari astetta jäljessä. Ne hakeutuvat ensin pienemmille aukoille, saarten kärkiin ja karikoille. Jos olosuhteet ovat pitkään leppeän keväiset, muutto syvän veden aukkojen saarille, karikoille ja rinteille voi tapahtua hyvin nopeasti.

Kun pahin nälkä on tyydytetty, hauet ilmeisesti vaativat itselleen jo mahdollisuuden sukeltaa syvemmälle pakoon kirkkautta. Tällöin ne voivat halutessaan myös helposti siirtyä sulattelemaan ateriaansa viileämpään ja happioloiltaan parempaan syvyyteen. Selkeää aste- tai aikarajaa siirtymille ei voi antaa, sillä muut paikallisolosuhteet, kuten sään vaihtelut ja avomeren läheisyys, vaikuttavat paljon.

Rannoilla kuhisevat pikkukalat kuitenkin houkuttelevat isoja haukia vielä ruoka-aikoina. Kovemmalla tuulella “kunnon haukikelillä” visiitit rannoille jatkuvat pidemmällekin kesään, etelärannikolla yleensä ainakin kesäkuun loppuun. Ruokailevat hauet löytyvät vielä kesäkuussakin pintavirtausten vaikutusalueilta ja lähes aina tuulelle alttiilta paikalta. Kesän edetessä hauet siirtyvät vähitellen yhä syvemmälle ja osa jonkin verran ulommas.

Saariston uloimmat metsäiset saaret muodostavat karkean rajan, mitä ulompaa ei haukia kesälläkään juuri hyödytä etsiä. . Tälle linjalle saapuu pienempiä haukia jo heti kevätsilakan poistuessa sisäsaaristosta. Ulkomeren tuulet ja merivirrat aiheuttavat uloimpien isojen metsäsaarten rannoille selviä virtaamia ja niiden voimistumia kärkiin. Hauet tavoittaa usein näistä. Mitä ulompana kalastetaan sitä matalammalta hauen yleensä löytää.

Vaikuttaa siltä, että pienemmät ja keskikokoiset ovat alttiimpia siirtymään edellä mainitulle uloimpien metsäsaarten linjalle, kun taas isoimmat jäävät sisemmäs, syvemmälle hakemaan vilvoittavia pohjavirtaamia.

Syksyllä veden lämpötilan ollessa osapuilleen viidestä asteesta ylöspäin löytyy hauki normaalituulilla lähes aina saarten rannoilta tai kärjistä, joihin aallokko jotenkin osuu. Kylmät yöt jäähdyttävät syksyllä tuulelle alttiit isot ranta-alueet ja lahdet yleensä muuta aluetta nopeammin. Tuuli kerää rannalle jäähtynyttä pintavettä. Sopivan viileää ja hapekasta vettä saattaa löytyä yllättäen vain parimetrisessä rannassa, kun hiukan syvemmällä on vielä “kesäkeli”. Hyvinä syönti-
jaksoina voi tällaiselle rantakaistaleelle nousta aktiivisesti saalistavia isoja haukia.

Jos tuuli on kalan kannalta liian kova, se valitsee olinpaikakseen mieluummin pintavirtauksen tai aallokon tyynemmän reunan tai jopa tyvenen rannan. Mitään nyrkkisääntöä tähän ei voi antaa, käytäntö opettaa arvioimaan tilanteen. Taktiikan muutosta ei kuitenkaan kannata pihdata, jos kalaa ei löydy. Loppusyksyllä ja kylmemmällä vedellä sietää uhrata aikaa enemmän myös tyynempiin paikkoihin.

Ellei haukia ole rannalla tuulen tyynnyttyä, voi ne löytyä saaren tuulenpuoleisimmasta kärjestä tai myös pienemmistä nokista. Joskus virtaama voi siirtää ottipaikkaa alaspäin tuuleen nähden. Pitempään vallinneen tuulen synnyttämät virtaamat kerääntyvät rantaan, jossa ne voimistuvat ja purkautuvat saaren alimmasta kärjestä. Veden pinnan tarkkailu auttaa tässä. Pelkkä kalastussyvyyden lisääminenkin voi olla riittävä siirto.

Kaiken kaikkiaan pintavirtaukset vaikuttavat aktiivisen ja saalistavan hauen sijoittumiseen merkittävästi suuren osan vuotta, mökkikauden.

Rantavirtaukset

Alkukeväällä auringon lämmittämä pintavesi kulkeutuu saareen vinosti osuvan tuulen mukana ja lämpenee. Ison saaren päädyssä lämmennyt vesi purkautuu aavistuksen lämpimämpänä jopa parin kolmen metrin syvyyteen. Konkreettisesti lämpimämpi rantavirtaama saattaa näkyä rannasta irronneen sameuden aiheuttamana ”lippana”.

Lisääntynyt sameus tarjoaa etenkin kirkkaalla kevätauringolla väijysuojaa. Hauki on tällöin yleensä sameamman ja kirkkaamman veden rajamailla jopa useiden metrien päässä purkukärjestä ja usein vähän syvemmällä. Paikka kannattaa ehdottomasti heittää vielä illan päätteeksi ja yön jälkeen heti aamutuimaan.

Kesällä sama tilanne kerää hauelle liian lämmintä vettä, mutta houkuttelee kyllä pikkukalaa ja jossain määrin muita petokaloja kuten kuhia.

Pitkien matalarantaisten saarten rannoilla syyskylmät yöt jäähdyttävät ja hapettavat pintavettä . Saareen nähden vino tuuli kuljettaa jäähtynyttä pintavettä. Vesi purkautuu saaren kärjestä ja voi kehittää vedenalaiselle harjanteelle tai kivikolle hotspotin. Isompi hauki voi olla aamulla siinä otillaan muiden paikkojen antaessa pienempää. Jos harjanne on syvän äärellä, on ottipaikka entistä varmempi. Purkunokka kannattaa tarkistaa heti aamulla ja heittää myös syvemmältä.

Jokisuut

Lämmenneellä vedellä, kudun jälkeen hauen ruokahalu on suuri ja se myös kaipaa hapekkaampaa vettä. Se hakeutuu myös virtaavien jokisuiden reunamille, jos tällaisia on lähistöllä. Siellä esiintyy yleensä pikkukalaa läpi kesän ja hauki vierailee näillä säännöllisesti ruokailemassa ja on saatavissa helpoimmin matalapaineella ja reippaalla rantaan osuvalla tuulella.

Kumpuaminen

Paikalliset kumpuilmiöt

Talvella ja alkukeväällä hauen olinpaikat eivät riipu tuulesta tai pintavirtauksista. Vettä sekoittava tuuli on ollut jääpeitteen eristämänä pitkän ajan ja kaloilla on ollut aikaa “tutkailla” ympäristöään hienovaraisemmin. Veden pienetkin lämpötilaerot vaikuttavat nyt saaliskalojen esiintymiseen ja myös hauen olinpaikkaan.

Otolliset pohjamuodot saattavat joillakin sisäsaariston pienemmillä aukoilla mahdollistaa lämpimämmän veden purkautumisen ylemmäs ja aiheuttaa kumpuamisilmiön kalan oleskelusyvyyksiin. Ilmiö johtunee jokseenkin pysyvästä pohjavirtaussuunnasta.

Ensiriitteen muodostuminen voi antaa vinkkiä näistä saariston sisäisistä kumpupaikoista. Tällaiselle paikalle ensiriite ei tyynelläkään pakkasella muodostu samalla tavoin kuin lähiympäristössä. Selitys ei kuitenkaan löydy esimerkiksi pintavirtaamista, vesimassojen virtaamasta eikä suuremmasta syvyydestä.

Pintalämpömittarin kertoma ei oikein riitä paikan löytämisessä, sillä mahdolliset pintalämpöerot ovat minimaaliset. Tilanne vaihtelee avovesiaikaan myös alinomaa tuulten sekoittaessa pintavettä. Ulkolämpömittarit, joissa on usean metrin anturijohto, kelpaavat yhden kauden tarpeisiin.

Ulkoisesti samankaltaisia hitaasti jäätyviä alueita ovat tavalliset virtapaikat, salmet ja nokat. Näihin jäidenlähdön aikaan lähes kalattomiin paikkoihin ei pysyviä kumpupaikkoja pidä sekoittaa. Kaikki huonosti jäätyvät kohdat pienillä aukoilla eivät myöskään ole kumpupaikkoja enää keväällä vakaan jääkauden jälkeen.

Heti jäidenlähdön aikaan tavoittaa haukia tällaisilta aika suppeiltakin paikoilta. Nämä emännät ovat yleensä lähinnä kookkaita haukia. Loppusyksyllä en ole samoilta paikoilta löytänyt haukikeskittymiä. Selitys saattaa olla epävakaissa olosuhteissa, jääpeitteen alla on tilanne toinen.

Kumpuaminen rannikolla

Mantereenpuoleiset, etenkin länsi-luoteen suuntaiset, voimakkaat useampia päiviä kestäneet tuulet saattavat synnyttää rannikolle kumpuamisilmiöitä muutamaksi päiväksi. Lämmin pintavesi karkaa ulapalle ja viileämpää alusvettä kumpuaa rannoille. Veden lämpötila saattaa laskea rannoilla useita asteita.

Tällöin saariston sisään viettävät syvät rännit ovat keskikesälläkin hauenkalastajan eldoradoja. Hauet löytyvät etenkin niemistä ja rännien uppomatalilta. Jos lyhyeen jälkitilanteeseen liittyy vielä laskeva ilmanpaine ja tuuli rantaa kohti, on isokin hauki tavoitettavissa matalasta, syvän läheltä.

Ilmiö on hyödynnettävissä parhaiten keski- ja loppukesällä sekä alkusyksyllä. Kummun vaikutus on vain muutama päivä, jos tuuli on jo muuttanut suuntansa mereltä mantereelle.

Kun tuulee poispäin saaren rannasta

Alkusyksyllä veden ollessa vielä reilusti päälle 15 asteen tapaa haukia kuitenkin tyynenkin puolella isompien saarten rannoilla, syvän veden äärellä. Kova tuuli on vienyt lämpimämmän pintaveden pois ja kummuttaa tilalle viileämpää. Kalat ovat usein vähän syvempänä, mutta hieman laskevaan ilmanpaineeseen liittyneenä tilanne voi rohkaista isoja matalammallekin. Nämä hauet ovat usein kookkaita, yksinäisiä seilaajia. Voi hyvinkin olla, ettei muita haukia samankaltaisilta paikoilta tuolloin löydykään.

Tällainen tilanne on todennäköisin tyynien ja lämpimien kesien jälkeen, jolloin vesi on selvemmin kerrostunutta. Yleensä tyvenen puoli on kuitenkin suurimman osan kautta selvästi huonompi kalapaikka.

Aivan loppukaudella hauet hakeutuvat usein myös saaren tyveneen, suojaan virtaamilta ja yhä kylmenevältä pintavedeltä.

Timo Kuisma

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up