Kumisetä III – The Usual Suspit

22.10.2013

(featuring: ”Marlon Brändö”, ”Al Pikecino” ja ”Don Vitos-Kutos Corleone”)

Saksalaisen kansanauton tuulilasi ottaa valittamatta vastaan talven ensimmäisten räntähiutaleiden aiheuttaman termisen tuskan. Ollaan kaukana Sisiliasta. Kesärenkailla. Kreikkalais-roomalaisen sivistyksen mukavuusalueen tuolla puolen. Haukibarbaarien kalatalousalueella.

We’re not in Kansas anymore, Dorothy.

Sataa alijäähtynyttä vettä. Kuudenkympin rajoitusalueella. Lokakuun masentava peltomaisema vyöryy oikealta vasemmalle. Sitä mutaiseksi kynnettyä sipsipeltoa riittää edessä, eikä se lopu takana. Eikä ikinä. Ennen kevättä ainakaan.

Trailerikaravaani kulkee, jänkäkoirat haukkuu…

Suuren Veden Rannalla lasketaan muutakin kuin ”panokset” ja ”aseet”. Tai ainakin yritetään. Käskyt eivät välity komentosillalta konehuoneeseen. Sataa edelleen vettä. Paljon ja sitä kylmää. Potkuri ei pyöri. Onnenpyörä ei pyöri.

Blackout Sabbath.

Irlantilaisetko taas sabotoineet sähköt? Perunapellot olivat siis varoitus. 18. lokakuuta on kelttiläisen kalenterin mukaan Pyöveli Patrickin päivä. Ja armonvuonna 2013 se osuu yksiin täydenkuun kanssa.

Perämoottori katsoo parhaimmaksi leppyä. Sähköt saapuvat Arkansasiin. Lasikuitua saadaan laineille. Sekä ilman- että verenpaineet ovat alhaalla. Kymmenen minuutin kuluessa alkanutta tapahtumien vyöryä on mahdotonta pysäyttää. Aluksen täysi-ikäiset ovat tahrineet kätensä peruuttamattomasti vereen…

On initiaation eli siirtymäriitin aika. Olen ensimmäistä kertaa haukikalassa kummipojan kanssa. Eikä nyt puhuta puolentunnin pikarykäisystä heinäkuisessa kotikaislikossa, vaan kokonaisesta haukipäivästä lokakuisella merellä. Miesten kelissä. Tiedättehän, kun venettä on vaikea ohjata ja kamat hajoilevat. Pakkasta, räntää ja sen sellaista sekä Pohjantuulta melkein kaksinumeroisilla luvuilla. Tämän karkeammiksi eivät kalastusolosuhteet enää muutu. Ainakaan meillä. Koska, silloin jäädään kotiin.

Oli hienoa seurata vierestä kun seuraava sukupolvi tuotti lisäarvoa venekohtaiseen kokonaissaldoon. Itse keskityin lähinnä takalaittomien seurausten selvittelemiseen kaislikon kanssa, samaan aikaan, kun kummipoika tiputteli täsmällisiä paikkoheittoja pelialueen sisäpuolelle. Ja sai kalaa. Kylmä oli kaikilla, mutta iltapäivän ”haukitsufee” ja pari astetta plussan puolelle kivunnut lämpötila sai kummipojan innostumaan oikein kunnolla. Tätä reissua muistellaan vielä pitkään kylminä ja pimeinä talvi-iltoina. Välillä toki myös fiilisteltiin, mutta näinhän sen kuuluukin mennä.

Suspeilla saatiin enimmät kalat, lähinnä sieltä mistä löydettiin kirkkaampaa vettä. Väreissä ajauduttiin oranssi-transsiin. Vesi oli alhaalla, joten kalat eivät olleet aivan kaislan juuressa kiinni, vaan muutamia metrejä kaislikon ulkopuolella ja ehkä normaalia syvemmällä.

Hieno päivä kaikin puolin.

1 2 3 4

-Jekurantodistaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up