Vääräuskoiset: “Testivoittaja” ja ysikymppisen kuhan arvoitus

10.06.2013

Naispääosissa: kaksi n. about samanpituista kuhamammaa.
Miessivuroolissa: De-Paul Design (joka horoskoopiltaan on … no kyl te tiedätte).

Nythän oli ja on niin, että mikä-lie-testivoittaja-hyväksihaukuttu-Depaul-Design –digivaaka oli kevään mittaan alkanut ottaa hiukan liian pitkälle meneviä taiteellisia vapauksia räknätessään punnitusobjektien massan ja painovoiman suhdetta valtavirran digitaaliseen muotoon: kiloiksi ja nolliksi. Digivaakojen tulkinnanvapautta ansiokkaasti puolustanut D&D ei pystynyt enää mitenkään alistumaan suurin piirtein kahden suomalaisen kaljatuopin sisällön kokonaismassaan perustuvaan systemaattiseen laskentatapaan, vaan alkoi aukoa hetkelliseen satunnaisotantaan pohjautuvia uusia uria painonhallinnan numeerisen kontrollin tukahduttavaan uniformismiin.

Mikään ei ole digivaa’assa yhtä tärkeää kuin terve näyttö terveissä muovikuorissa. Eikä sekään niin kovin tärkeää, sillä olemmehan me suomalaiset Euroopan lähes raskaimpana kansana loppujen lopuksi aika suurpiirteisiä ja suvaitsevaisia painoasioissa. Paitsi, jos satumme saamaan virppaongella 90-91cm pituisen kuhan. Silloin punnitusvälineistön grammalaitumelta anarkistisesti itsekseen ulosvaeltelevat numeroiset eivät vakuuta jo alun perin lyhytikäisen yhteistyösuhteen jatkumisen edellytysten olevan olemassa seuraavalle sekunnille siirryttäessä.

Juuri tällaisilla hetkillä sitä toivoo, että saisi lainaamiaan tavaroita takaisin. Kuten vaikkapa sen ruosteisen, mutta hyvin palvelleen jousivaa’an, jonka annoin eräälle anonyymille (muistaakseni) noin kahden kilon kuhalle lyhytaikaiseen lainaan aika tarkkaan vuosi sitten. Mihin lie Super Samsonia tarvinnut, kun niin rivakasti ui Salter ”huulessaan” kohti syvyyksiä. Mene ja tiedä. Ei jättänyt yhteystietoja. Vain sydäntä särkevän analogisen ikävän ja menetyksen tunteen, jota jo tässä vaiheessa surullisen kuuluisaksi tullut bittimittari ei ikinä pystyisi paikkaamaan. Eikä muuten pystynyt, mutta JÄTTI mysteerin: kuinka paljon painaa n. 91cm kuha? ”Seitsemänpisteneljäkiloa” väitti hän (joka omaa sukua on Depaul ja titteliltään ”testivoittaja”). Desimaalit pyörivät nestekidenäytöllä, kuin autioituneen bensapumppupuiston mittarit täydenkuun vaiheella keskiyön aikaan, kun valtioneuvostonkansliassa valmistaudutaan uusiin polttoaineveron korotuksiin.

Uskoisinko annettua lukemaa? Ja miksi? Pitäisikö painoa olla enemmän vai vähemmän? Saaliilla vai pyytäjällä? Onko vakuuksia? Mitä Jasper Pääkkönen tekisi tässä tilanteessa? Aivan liian paljon ja vaikeita kysymyksiä yhden vapaankasvatuksen saaneen elektronisen kalapuntarin vastattavaksi.

Mysteeri ei jätä rauhaan. Se tulee uniin. Ja suihkuun. Aika lähellä. Se reilun seiskan arvaus nimittäin (kumminkin ehkä varmaan kait). Rouvaseuralainen oli kuitenkin ulkomuodosta päätellen hoitanut vuotuiset suvunjatkomuodollisuudet. Maha roikkui. Vai roikkuiko? Vertaan kuvia ja kalapäiväkirjan merkintöjä edellisten vuosien suurimpien göösien strategisiin mittoihin.

Usean päivän kuluttua palaamme epäonniselle punnituspaikalle, kuin pyövelit Turun hirttokukkulalle. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava kielikuva, koska tosiasiassa saavumme verbaaliset rauhanpiiput suussa ja hiilikuituiset oliivinoksat olalla. ”We come in peace, take me to your leader” toistelen mielessäni, samalla kun teräväksi ansoitettu silikoninyytti viekoittelee lyijymöhkäleen johdolla pääasiassa lahnantapaisia raadonsyöjiä. Vastausta ei tule heti, eikä pakottamalla. Mutta kun se tule se, se ei jätä tulkinnanvaraa. Luomukunnankruunu lähes kesälämpöisessä vedessä on väkevä vastus. Lätäkön karskein kuhilas menee veneen alle, pyrkii ankkuriköyteen, olisiko itse Rivo-Riitta? Kevyillä jigivehkeillä ei tämän kaliiberin kuhaturskaa käsketä. Kun vapa on riemukaaren muodossa ja ”pohja elää” tulee mieleen katkelma Irwinin biisistä: “… kuha änkee tunkee mahtailee, kuin sika käyttäytyy …”.

Yli viiden (mutta alle kymmenen) minuutin päästä kuitusiimanpäähän kiteytynyttä keskipakoisvoimaa on saatu siinä määrin kontrolliin, että voidaan harkita löysähkön varrellisen verkkosukan uittamista rotunaaraan torson ympärille. Onnistunut säkitys paljastaa kallopalan. Tai pallokalan. On pyöreitä muotoja design-vuoden kunniaksi (disclaimer: vaikka se olikin jo viime vuonna, kait … eikä siis toDELlakaan mikään Depaul Design-vuosi). Nyt on aika palata hippikevään rauhaan ja jättää kuhapotilas haavin syleilyyn ja pehmeän veden virkistävään voiteluun, sillä aikaa, kun kameran asetukset säädetään kohdilleen, punnituskehto valmistellaan ja last but certainly not least kunnollinen (ja nyt tarkoitan lähinnä kunnollista käytöstä) digipuntari säädetään nopeaan, mutta muikeaan pituus+paino+kuva-olis-kiva-yllätys –sessioon. Ja näihin kuviin ja tunnelmiin ratkeaa 91 senttisen kuhan arvoitus. Se painaa 8.30kg. Ja toivottavasti ensi vuonna vielä muutaman sata grammaa päälle.

Sen pituinen (91cm) se.
Happy end.

Lopputekstit: joissa kerrotaan mm. se, ettei testivoittaja läpäissyt käytännön kenttäkokeita…

jekurantodistaja_kuha

-Jekurantodistaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up