Vääräuskoiset: Pedon merkki

Tämän kuhareissun ennusmerkit olivat sangen satanistiset. Itsekeskeisyys, nautinnon tavoittelu sekä ihmisen halujen ja tarpeiden rajoittamaton tyydyttäminen lienee satanismin ideologista peruskauraa, joten siitä näkökulmasta myös kalastajan saalistusvietin pidäkkeetön toteuttaminen kuhan kutuaikaan voidaan katsoa vähintään satanistisen hedonismin erääksi alakategoriaksi.

Jos uskoisin reinkarnaatioon ja sieluntaaperrukseen, olen lähes varma, että seuraavassa elämässä kuoriutuisin täriseväksi kuhan poikaseksi maamme kovimman kalastuspaineen alaiselle kuhan kutukarille, jossa korkeamman karman omaavat elolliset kuvatukset kiskoisivat minua terävän koukun nokassa edestakaisin aluksiinsa ”ihan noin niinku vaan virkistysmielessä”. Ja se olis mulle jopa kohtuullisen oikein. Ainakin jos maailmanhengeltä kysyttäisiin.

Mut nyt ei kyselty. Vaan fisaattiin göösiä, vaikka taivas putoais niskaan. Ja kieltämättä siltä se hetken vaikuttikin. Siis että taivas lankeaa alas pieninä paloina, kuin jokailtainen lyijysade kuhan kutupaikoille. Nimittäin noin viiden minuutin jigsauttelun jälkeen veneeseen nostettiin näytille neljän viiden kilon potra normipotilas taivaan liekehtiessä kaikissa manalan-punaisen demonisissa sävyissä auringon painuessa länsirajan taakse ehkä vihonviimeisen kerran. Nyt tai ei koskaan saisi saaliskuvan ikuistettua oikein poikkeuksellisen hienoilla tausväreillä helvetillisesti hehkuvan taivaanrannan kera. Tai sais ja sais, jos muistais himassa parittaa muistikortin ja kameran keskenään. Nyt jaettiin sellainen käsi, josta puuttui se tärkein kortti. Ei kilahtanut kuvatilille minkäänlaista bonusta, plussaa eikä varsinkaan pinssejä. Lopputulos: eipä annettu valokuvauksen turhanpäiten häiritä muuten niin sangen satanistisen nautinnollista kuhan ongintaa. Ehkä tässä vaiheessa on syytä täsmentää, että eräksi otettiin vain sen verran kalaa kuin pannulla jaksoi seuraavana päivänä kotirintamalle korventaa. Siten pakastin (merkillä ei väliä) edustaa tässä mielessä kuhan tulevaisuuden kannalta jäistä helvettiä. Ja helvettiin ei kuhan kaltainen hieno olento kuulu. Ainakaan vielä.

Ai niin joo, tästä pitikin mainita. Saatiin me niitä kalojakin. Oikein hienojakin, mut kerron tarkemmin vain yhdestä, jonka kohtaamista spiritismi-istunnoissakin kaihdetaan vihonviimeiseen mustaan raamattuun saakka. Useahkon kuhasleissonin jälkeen homma lähti silminnäkijälausuntojen mukaan mallikkaasti kynsikkäästä jotenkin näin:

Tärppi oli ujo, kuin turistiripulin jälkeinen ensimmäinen pieru. Mutta sen jälkeen lyijy-kumi -snacksia vietiin pitkin pohjakiviä, niin että 0.15 tulilanka paloi molemmista päistään. Vavan veden alle ulottuva puoliympyrän kaari muistutti Saarisen Ekin suunnittelemaa ”Gateway (to Hell) Arch” -muistomerkkiä St. Louisissa, Missourissa ja pikkiriikkisen Shimanon hiljattain rasvattu koneisto ynähteli HC-annaa meriteknisen mekaanisen rasituksen tuskafestareilla. Kirpakan alkukiihdytyksen jälkeen muodoiltaan Zeppelin-ilmalaivaa muistuttava Hornan Suomen Suurlähettiläs antautui varsin diplomaattisesti, ja jopa ilman ehtoja varrellisen sukkanauhan syvänteiseen syleilyyn.

Mustan korpin rakkaudeton raakunta. Keskiyön merkki. Digitaalivaa’an näytöllä höyryävä pedon merkki: 6.66kg … 86cm was the length of His Satanic Majesty. Loppuyö kului ristinmerkkejä maalaillessa valkosipulitusseilla jigirasioiden kansiin.

Judas Iskariotin vapisevin vapakäsin vapautimme ilmestyskirjan pedon pikkupiruja kihisevään laimeaan suolaliemeen, jota Itämereksikin joissain kipsikasatutkimuksissa parjataan.

“6. 6 6, the number of the beast
hell and fire was spawning to be catched and released”

To paraphrase Bruce Dickinson.

ps. muistatettko muuten sitä yhtä Salter Super Samson -jousivaakaa, jota kaipailin takaisin merenpohjasta noin 143 kalapäiväkirjamerkintää sitten?

Ai ette?

No kerron kuitenkin. Se nimittäin nousi yhtenä iltana savijaloiltaan ja kuvitteli palaavansa johtavaksi massatuomariksi tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita kaloja painoluokkiin, vain vaivaisen kahden merivedessä vietetyn lepäilyntäyteisen sapattivuoden jälkeen. Koukunjatkeenahan noita jousivaakoja nousee kuhapaikoilta kuin Akulle kumisaappaita, autonrenkaita ja säilyketölkkejä konsanaan Ankkalinnaa halkovasta joesta.

Salter Super Samson
Haudantakaa noussut Salter

Mut myönnetään, että ehkä myös omassa toivomuspoolissa saattaisi olla hiuksenhieno, kokolailla Salterin painoinen kalibroimisen vara…

-Jekurantodistaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up