(G)ädduskuntavaalit (rigsdagsval) 2015 – Suurhaukitentti

Osaltamme ennakkoäänestys suoritettiin keskiviikko-iltana läntisen Suomenlahden vaalipiirissä (tarkka äänestyspaikka jääkööt vaalisalaisuuteen vedoten mainitsematta). Suuntasimme  Jannen kanssa kahdellakymmenellä mustalla hevosella ryyditetyn alumiinisen vaalikopin kohti vavankärkiehdokkaiden oletettua tihentymää, jossa aloitimme ääntenkalastelun tarkkuustyöstetyillä ruotsalaisilla vaalikoneilla. Huomautettakoon vielä, että alueella sovellettiin suhteetonta taalivapaa. Edellisissä Kunnan-valtuustovaaleissa tämä metodi todistettiin toimivaksi, tosin Patriotit eivät silloin(kaan) pärjänneet kovin kaksisesti.

Äänestysalueelta oli lähes koko maaliskuun ajan kantautunut suurisuisia vaalilupauksia: paikeille kaikkea! Huhtivaalien keskeisiä teemoja näillä seuduilla olivat tähän mennessä olleet mm. maidin hinnan nousu sekä haukikannan eläkepommin myönteiset vaikutukset kalastusmatkailuun, joka on varsinkin suurille ikäluokille (lue: kuuman kutukevään -97 kasvateille) kynnyskysymys… välisaariston rakkolevitaatiota tietenkään unohtamatta.

Ensimmäisenä haasteena oli kartoittaa ehdokkaiden asettuminen syvyyskartalle. Järjestimme ehdokkaille sekä keula- että peräpaneelin vaalitenttiä varten. Ensimmäisenä haastatteluun haaviutui pienpuolueen limainen ehdokas ja heti perään lahnoiltaan varsin vaatimaton perussuolaisten pyrkyri. Molemmat ehdokkaat söivät kumialan ammattiliitolle antamansa vaalilupaukset ilman tunnontuskia. Erityisen piristävää oli kuitenkin huomata jerkkaukseen ja pitkiin päiviin usein elimellisesti liittyvän itseryydytyksen lähes totaalinen puuttuminen kampanjoinnin loanheittoarsenaalista. Ehkä tämä johtui lyhyestä (kuusi)jalkautumisesta vaalikentille. Emme kuitenkaan kaivanneet ehdokkailta enää yhtään enempää uutisankkoja, vaan lupauksia keskimääräistä vauraamman haukipopulaation progressiivisesta verotuksesta.

Keskisuuri äänisaalis (kuva: Jekurantodistaja)

Sitten tapahtui väistämätön. Nimittäin vedet seisauttava JYTKY. Kelaan ehdokasta. Tällä kertaa tämä ei saa päätyä virhemarginaaliin! Nyt ei ollut varaa siiman leikkauksiin. Olisiko asialla ollut peräti tuleva lehmänkauppaministeri tai jallitusneuvotteluiden vetäjä? Kovaa ainakin veti ja tahtopoliitikoksi tunnustautui. Siltarupupolitiikassa kun ei anneta mitään ilmaiseksi, joka sentistä piti vääntää perusteellisesti hyvin voideltua kampea. Ensimmäisen näköhavainnon perusteella tämä ehdokas oli panostanut syömämelan kasvattamiseen.

Jydgy
Äänikuningatar and the beast (kuva: jka)
Varma läpimenijä d’Höntin menetelmällä (kuva: jka)

Lopulta pääsimme punnitsemaan objektiivisesti ehdokkaan vaalilupauksia. Ikärasismin vastustaminen tuntui olleen tälle vihreälle pantterille vaihtolämpöinen sydämenasia. Gallup-mittauksen lahjomaton tulos oli kasikaksi. Pahus. Sata grammaa vähemmän, niin olisin päässyt harjoittamaan piilomainontaa. Vaalitentin tässä vaiheessa päätimme yksimielisesti panostaa pikaiseen ja päättäväiseen elvyttämiseen. Exit-pollissa annoin ääneni lopulta vapauspuolueelle. Ei satanut niin sanotusti lihalaariin. Ei edes Jannen käymissä neuvotteluissa tasokorotuksesta, koska yhteistä tahtotilaa ei tällä kertaa löytynyt lyhyitä halitustunnusteluja pidempiaikaiseen massakaappisopimukseen.

Yksi pieni ehdokas päätyi kuitenkin vaaliuurnan virkaa toimittaneeseen Salen muovipussiin. Vähän niin kuin elokuvassa ”Yksi lensi yli vaalikynnyksen”, jossa ehdokkaiden henkeen ja fyysiseen koskemattomuuteen kohdistui peruuttamattomia uhkia. Niin nytkin. Ehdokkaasta irti nyhdettyjen fileiden äärellä pohdin Harold Lasswellin politiikan määritelmää: kuka saa mitä, milloin ja miten? Vastaus lepäsi kauniisti taiteltuna posliinilautasella edessäni: yksi ääni testamentattu tuoreista raaka-aineista seuraavana päivänä paistettavalle hauki-aterialle.

– Jekurantodistaja

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone
Scroll Up