Hauen ikä ja kasvu

Kasvu ja siihen vaikuttavat tekijät

Suomen suurimmasta tai vanhimmasta pyydetystä hauesta ei ole varmaa tietoa. Useita yli 20 kilon haukia on kuitenkin luotettavien lähteiden mukaan saatu. Pituudessa 140 senttiä saattaa meidän vesissä olla jo erittäin vaikeasti rikottava maaginen raja. Naaras kasvaa koirasta selvästi nopeammin ja kookkaammaksi, joten isoimmat hauet ovat yleensä naaraita. Suomesta on kuitenkin saatu 11,8 kiloa painava, 110 senttiä pitkä ja 13 vuotta vanha koirashauki. Yleisesti ottaen jo viisikiloista koirasta voi pitää kookkaana.

Petokalana hauki kasvaa nopeasti ja koko ikänsä, jos vain olosuhteet ovat sopivat ja ravintoa on tarjolla. Normaalisti hauen kasvu on noin 8-12 senttiä vuodessa, mutta erinomaisissa olosuhteissa hauki voi kasvaa jopa 20 senttiä vuodessa. Hyvissä oloissa hauki kasvaa lähes tasaisesti kymmenenkin vuotta. Vanhemmilla hauilla kasvu kuitenkin selvästi hidastuu, 15-vuotias hauki ei kasva enää kymmentä senttiä vuodessa vaan kasvu saattaa olla vain muutamia senttimetrejä. Huono ravintotilanne, kova kilpailu, sopivan kokoisten ravintokalojen puute tai liian lämmin vesi saattaa aiheuttaa kasvun huomattavan hidastumisen tai loppumisen lähes kokonaan. Olosuhteiden parantuessa haukien kasvu taas kiihtyy.

Merestä löytyy yleensä riittävästi hauelle sopivaa ravintoa ja kesällä riittävän syviä ja viileitä vesiä nopean kasvun ylläpitämiseen. Merihauet ovat yleensä nopeakasvuisia. Pienillä järvillä ja lammilla hauet saattavat joutua kilpailemaan ravinnosta tai elämään huonoissa happi- tai lämpötilaoloissa jolloin kasvu hidastuu tai pysähtyy kokonaan. Lisäksi on havaittu, että järvessä täytyy olla syvää, kesälläkin viileämpää vettä ja ulappa-alueilla viihtyvä hauelle sopiva ravintokohde, jotta järvellä kasvaisi säännöllisesti isoja haukia. Suomessa ulappa-alueiden vapaassa vedessä viihtyviä hauelle sopivia ruokakaloja ovat muun muassa useat runsaina rehevissä järvissä tavattavat särkikalat, kuten särki, sulkava ja lahna.

Suuret, rehevöityneet järvet ovatkin monesti kuuluisia suurista hauistaan. Erityisesti tekoaltaat ovat perustamisen jälkeisinä vuosinaan olleet erittäin suotuisia hauen elinympäristöjä, joissa merkittävänä tekijänä ovat myös olleet erittäin laajat kutu- ja poikasalueet. Merellä haukia saattaa houkuttaa särkikalojen lisäksi suuret sisäselkien silakkaparvet. Karuilla ja syvillä järvillä isojen haukien voisi kuvitella seuraavan siika-, muikku- ja kuoreparvia. Tälläiset järvet harvemmin kuitenkaan ovat erityisen kuuluisia suurista hauistaan. Lisääntymisalueet ovat rajattuja ja tuotanto pientä. Hauki tarvitsee ensimmäisinä elinvuosinaan suojaisia kasvillisuusalueita, mikä rajoittaa karujen järvien tuotantoa. Kirjolohilammikot ovat myös suurhauenkalastajan kannalta mielenkiintoisia. Jatkuva onkikokoisten kirjolohien istuttaminen pieneen järveen tai lampeen tarjoaa hauelle ravintoa ja sitä kautta erinomaiset kasvumahdollisuudet. Pullalammikoista saadaankin säännöllisesti kunnioitettaviin mittoihin paisuneita haukia.

Toki pienestä, vain muutaman metrin syvästä, lammesta voi myös saada todellisen suurhauen. Silloin se on todennäköisesti järven ainokainen, vanha ja todellinen voittaja, joka on loistavien kilpailuominaisuuksiensa ja sopeutumisensa ansiosta kasvanut isoksi vaikkapa syömällä muita haukia. Kalastuspaine määrää valitettavan usein pienten vesistöjen haukien maksimikoon. Heikommissa kasvuolosuhteissa suureksi kasvaminen vie enemmän aikaa ja todennäköisyys jäädä lopullisesti saaliiksi ennen aikojaan on suuri. Pienissä vesissä haukia takaisin laskemalla onkin sitten sitäkin helpompi huomata toimiensa vaikutukset haukien keskikokoon, sillä todennäköisyys saada sama hauki uudelleen on hyvä.

Hauen takautuvasti laskettu pituus suhteessa ikään.

Otos on n. 50 kpl ja hauet on pyydetty mereltä etelä-rannikolta.
Hauet ovat olleet todella nopeakasvuisia.

Hauen optimilämpötila on laboratorio-olosuhteissa määritetty suure joka kertoo missä lämpötilassa hauki mieluiten oleskelee ja kasvu on nopeinta. Optimilämpötila vaihtelee merkittävästi hauen elinkaaren aikana. Vastakuorituneet hauet tarvitsevat 8-15-asteista vettä. 2-3 vuotta vanhojen haukien on todettu kasvavan parhaiten noin 20 asteessa ja siitä hauen koon kasvaessa laskee myös optimilämpötila, ollen isommilla hauilla 10-15 astetta. Muuttuva optimilämpötila johtuu lähinnä siitä, ettei kidusten hapenottokapasiteetti kasva samassa suhteessa tarpeen kanssa. Kylmemmässä vedessä on sitoutuneena enemmän happea.

Tutkimustietoa, varsinkin isojen haukien, vuodenaikaisista liikkeistä on vähän saatavilla. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että hauki on siellä missä sen on lämpötilan, hapen ja muiden ympäristöolosuhteiden puolesta hyvä olla. Siellä se kasvaa myös nopeiten, jos ravintoa on saatavilla. Energiapoliittisesti ajatellen näin saavutetaan maksimikasvu.

Periaatteessa populaatioiden välillä voi olla myös geeneistä riippuvaa vaihtelua kasvussa. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että haukipopulaatioilla on maailman laajuisestikin vähän muuntelua verrattuna muihin kaloihin. Suomessa on havaittu pieniä eroja sisävesien ja rannikon haukien perimässä. Rannikolla ei niinkään suuria eroja pääse syntymään, sillä hauki ei kuitenkaan ole täysin paikallinen kala ja geenien vaihtoa tapahtuu pitkin rannikkoa.

Pituus ja paino

Kalojen pituus-painosuhde puhuttaa aina paljon kalastajia. Monesti suuresta kalasta on tiedossa vain pituus ja olisi kiinnostavaa tietää myös paino. Alla muutama kaava, jotka on saatu isoista aineistoista laskemalla.

massa(kg) = pituus(cm)³/126194

log₁₀massa(kg) = -5,369 + 3,059 * log₁₀pituus(mm)

Ottamalla huomioon kalan ympärysmitan päästään entistä tarkempiin arvioihin kalan todellisesta painosta. Ympärysmitta mitataan tässä tapauksessa leveimmästä kohdasta.

massa(kg) = pituus(cm)*ympärysmitta(cm)²/32450

Kesäkuussa pyydetty 4,8 kg ja 100 cm. Marraskuussa pyydetty 8,6 kg ja 97 cm hauki .

Ikä ja sen määrittäminen

Kansainvälisellä sopimuksella kalojen syntymäpäivänä pidetään aina vuoden ensimmäistä päivää. Keväällä mätimunasta kuoriutuva hauki on 0-vuotias. Kasvun alettua kalan iän perään merkitään +. Eli syksyllä hauen ikä on 0+ ja vuoden alussa se täyttää 1. Keväällä kun kasvu taas alkaa, merkitään hauen iäksi 1+. Hauki voi saavuttaa yli 30 vuoden iän ja Suomessa on raportoitu 33 vuotta vanhasta, 24-kiloisesta ja 137-senttisestä hauesta, mutta tätä tietoa ei kuitenkaan pidetä luotettavana.

Periaatteessa kalojen iän voi määrittää mistä tahansa luutumasta (mm. ruodot, nikamat, suomut, päänalueen ja kiduskannen luut). Kaikkiin luutumiin muodostuu kasvurenkaita kalan kasvaessa. Kesällä lämpimän veden aikaan kasvu on hauella nopeampaa ja renkaat ovat harvemmassa. Talvella kasvu on hitaampaa tai pysähtyy kokonaan, jolloin renkaat ovat hyvin tiheässä.

Suomut

Suomujen tarkastelua varten tarvitaan jokin suurentava apuväline kuten mikroskooppi tai suurennuslasi. Ennen tarkastelua suomut täytyy kuivata. Kesäinen nopea kasvu näkyy suomuissa harvoina kasvurenkaina ja talvinen hidas kasvu tiheään tai lähes päällekkäin muodostuneina kasvurenkaina, jolloin suomuun muodostuu selvästi havaittava vuosirengas. Kalan ikä saadaan laskemalla vuosikasvuvyöhykkeet. Hauella iän määrittäminen suomusta vaatii kuitenkin jonkin verran harjaannusta ja se onnistuu parhaiten nuorilta ja nopeakasvuisilta hauilta. Vanhoilla ja hidaskasvuisilla suomut eivät ole enää luotettava menetelmä.

Luut

Luihin muodostuu nopean kasvun aikaan läpikuultavaa opaakkia ja hitaan kasvun aikaan läpikuultamatonta hyaliinia. Hyaliinivyöhykkeet näkyvät selkeinä valkoisina raitoina, jotka yhteen laskemalla saadaan hauen ikä.

Hauen ikä määritetään varmimmin hartianlukkoluusta, cleithrumista, joka sijaitsee hauen pään takana kohdassa, jossa kiduskansi sulkeutuu kalan ruumista vasten.

Ison hauen pää, jossa näkyy selvästi kiduskannen alla sijaitseva kaareva hartianlukkoluu.

Omatoiminen iän määrittäminen onnistuu parhaiten jo edellä mainitusta hartianlukkoluusta. Pienistä kaloista luu lähtee helposti käsin irrottamallakin. Kun luu on saatu irti, raaputetaan se käsin puhtaaksi ja annetaan kuivua. Luun sisäpintaa valoa tai tummaa taustaa vasten tarkkailemalla pystyy paljain silmin hyvin havaitsemaan talven hitaan kasvun aikana muodostuneet valkoiset hyaliinivyöhykkeet ja laskemaan kalan iän. Isoista hauista luun irrottaminen ja puhdistaminen on työläämpää, mutta keittämällä luut saa helposti irti ja puhtaiksi. Myös kokonaisena paistetun, keitetyn tai savustetun hauen luita voi ruokailun jälkeen kerätä lautaselta ja yrittää määrittää kalan ikää. Cleithrum kasvaa samassa suhteessa hauen kanssa, joten siitä voidaan määrittää myös takautuvasti kalan pituuksia eri ikäisenä.

Mereltä pyydetyn 9-vuotiaan naarashauen cleithrum.

Kuvaan on merkitty vuosirenkaat punaisilla palloilla ja ns. kasvukeskipiste sinisellä.

En kuitenkaan kannusta ketään tappamaan isoja haukia pelkästään iän määrittämistä varten. Jos jostain syystä kuitenkin iso hauki ruoaksi päätyy, on hauska selvittää sen ikä. Samalla oppii ymmärtämään ja arvostamaan miten kauan menee hauella kasvaa todellisen jätin mittoihin.

Lähteet:

Craig, J. (toim.) 1996. Pike biology and exploration. Chapman and Hall, London. 298 s.

Diana, J. 1987. Simulation of mechanisms causing stunting in northern pike populations. Transactions of the American Fisheries Society 166 (4): 612–617.

Nicod, J., Wang, Y., Excoffier, L. ja Largiadèr, C. 2004. Low levels of mitochondrial DNA variation among central and southern European Esox lucius populations. Journal of Fish Biology 64 (5): 1442-1449.

Miller, L. ja Senanan, W. 2003. A review of northern pike population genetics research and its implications for management. North American Journal of Fisheries Management 23 (1): 297–306.

Raitaniemi, J., Nyberg, K. ja Torvi, I. 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. 232 s.

Willis, D. 1989. Proposed standard length–weight equation for northern pike. North American Journal of Fisheries Management 9 (2): 203–208.

Teppo Juntunen