Haukisanomaa pohjoiseen

Haukisanomaa pohjoiseen

 

Kun kutsu käy on ritarin pukeuduttava sotisopaansa ja lähdettävä matkaan. Näin kävi nytkin, kun Haukiseuraa pyydettiin osallistumaan Kemijärvellä pidettävään Haukiseminaariin. Valansa pakottamana kolme pelotonta ahtautui peltihevosensa sisään ja lähti matkaan kohti pohjoista petovihan valtakuntaa.

Menomatka taittui hitaasti mutta varmasti, haukivihan tiivistyessä kolmikon ympärille. Hiljaisilla teillä ei näkynyt poroakaan, ilmapiirin muuttuessa alati painostavammaksi. Viimeiseen kolmeensataan kilometriin pysähtyminen ei tullut mieleenkään ja yöllä perille saavuttuamme telkesimme majatalomme oven tiukasti sisältäpäin.

Puhdassydämiset Mika ja Antti vaipuivat uneen saman tien, mutta kirjoittajaa vaivasi unettomuus.

Litteästä kristallipallostani tutkin seudun historiaa yömyöhään. Kurjia kohtaloita läikkyi ruudulla, armotta teurastettuja haukia oli läjäpäin. Osa kaloista mainittiin käytetyksi ravinnoksi, mikä on tietysti oikein ja hyväksyttävää, mutta joukossa oli myös kuvia ja kommentteja ihan vain huvikseen tai pitkien perinteiden velvoittamana tapetuista vesien suurpedoista.

Hauenkalastajan mieli läikkyi levottomana, mikäli puoletkaan tarinoista ovat totta, on tämä seutu todellinen hauenkalastajan luvattu maa. Haukea on joissa ja järvissä todella paljon ja se kasvaa isoksi. Ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta tämän pohjoisen seudun vähälukuiset asukkaat tuntuvat olevan tappiolla taistossaan. Vesiä on loputon määrä ja täältä hauenkalastajan olisi varmasti mahdollista löytää oma paikkansa.

Lopulta vaivuin levottomaan uneen muutamaksi tunniksi.

Aamutoimet sujuivat hiljaisuuden vallitessa, jokainen tahollaan valmistautui tulevaan koitokseen. Kevyen aamiaisen jälkeen käänsimme peltilehmämme nokan kohti pedon kitaa.

Kemijärvellä vietettiin 22.-28.7  ensimmäistä kertaa Haukiviikkoa, ja meidät oli kutsuttu kertomaan hauesta ja hauenkalastuksesta viikon toisena päivänä järjestettävään seminaariin. Kemijärven Taivaan Tulien Aukio oli saapuessamme tyhjä ja hiljainen. Hetken paikalla seistyämme aukiolle kurvasi auto, josta astui ulos mies kirves kädessään.
Pelko kouraisi sisintämme, mutta hiljaa kuiskaten päätimme olla perääntymättä. Tuuli ujelsi räystäissä, matalalla ajelehtivien pilvien alla. Lyhyen hetken jälkeen tilanne onneksi raukesi, mies murahti lyhyen tervehdyksen ja käveli pois. Huokaisimme helpotuksesta.

Pian paikalle myös saapui Uula Kuvaja, Haukiviikon haukipäällikkö. Helpottuneina siirryimme sisätiloihin.

Yhdessä pystytimme estradin ja juttelimme niitä näitä. Paikalle saapui myös tarinankertoja ja historioitsija Tapani Niemi, joka alustaisi seminaarin otsikolla ”Hauen kunnian palautus”.
Väkeäkin saapui paikalle ja keskustelu alkoi kello kymmeneltä, aikataulun mukaisesti.
Tapani kertoi seudun ja hauen historiasta, kuinka hauki oli ollut arvostettu talouskala aiempina aikoina, mutta hauen taloudellisen merkityksen hiivuttua myötä jossain vaiheessa sotien jälkeen oli jänkäkoira muuttunut lähestulkoon kirosanaksi valtakuntamme pohjoisosissa.

Tämän jälkeen oli minun vuoroni esitellä seuramme toimintaa ja kertoa hauen biologiasta ja aktiivisen hauenkalastajan tunnoista ja motiiveista. Varovasti painotin etenkin isojen kalojen vapauttamisen tärkeyttä. Eikä asiaa suoraan tyrmätty, jos ei nyt ihan purematta nieltykään. Kysymyksiä ja keskustelua aiheesta syntyi mukavasti.

Seuraavaksi vuorossa oli Mika, joka jakoi kokemuksensa kalaoppaana: Hauki, tärkein yhteistyökumppanimme! Tämä herätti jo hieman hämmästystä, joku siis oikeasti maksaa siitä, että pääsee kalastamaan haukea? Ja vielä niin paljon, että toinen voi tällä elää?

 

Viimeisenä vuorossa oli maailman estradeillakin patinoitunut Antti. Kokenein ottein mies esitti kysymyksen ja antoi siihen vastauksen: hauki, ja varsinkin suurhauki, on liian kallis syötäväksi. Ja rupesi perustelemaan päätelmäänsä epäileväiselle yleisölle.

Kuten sanottu, mikäli puoletkaan jutuista ovat totta, on seudulla loistavat mahdollisuudet hauenkalastukseen. Jopa niin loistavat, että niistä kannattaa kertoa ulkomaita myöten.
Esimerkkejä maailmalta esitellen ja sanan säilän tueksi numeroita fläppitaululle piirrellen Haukiritari Antti ampui nuolensa suoraan maalitaulun keskelle: Haukivedet seudulla on jo valmiina, kuten suuri osa palveluistakin. Hauen julkisuuskuvaa parantamalla ja sitkeällä työllä seudulla olisi hyvät mahdollisuudet jopa ihan maailmanluokan hauenkalastuskohteeksi. Onhan hauki meillä ja varsinkin muualla hyvin haluttu kalastuskohde ja kalastavat kansalaiset ovat valmiita matkustamaan kauaskin tuota vesiemme suurpetoa kalastamaan.
Ja kun vilkaisi yleisöä, näki että viesti oli yleisönsä tavoittanut. Kysymyksiä ja muutamia epäileviäkin kommentteja esitettiin ja keskustelua käytiin yliajalle saakka. Mutta ilmeistä näki, että päässä raksutti.

Me olimme helpottuneita, kuten järjestäjätkin. Ja innostuneita: Kemijärvikin on ison muutoksen kourissa: paikkakunnalta on poistunut teollisuutta, mikä on jättänyt ison aukon kunnan ja sen asukkaiden elämään ja talouteen. Jokainen työpaikka on tärkeä ja seudun haukivedet voisivat tuoda alueelle matkailijoita. Ja samalla hauen arvostuskin pohjoisessa nousisi varmasti.

Ideoita ja ajatuksia sinkoili koko Taivaan Tulien Aukion täydeltä, mutta meillä oli edessä lähtö takaisin kotia kohti. Mikä hiukan harmitti, innostus pitää käyttää hyväksi niin kauan kuin sitä kestää. Ja olisipa ollut mukavaa myös päästä ottamaan tuntumaa Kemijärven haukiinkin. Tänne pitää ehdottomasti palata, vavoin ja viehein varustautuneena!
Kotimatka sujui paljon kevyemmissä tunnelmissa, helpottunut nauru ja puhe säestivät matkaa ja haukivihakin tuntui ympäriltä hälvenneen.

Jopa porot tulivat meitä tien varrella tervehtimään.

-Teemu Koski

Scroll Up