Lupauksia uuteen vuoteen 2014

En yleensä harrasta uudenvuodenlupauksia. En osta käyttämättömäksi jäävää kuntosalikorttia enkä lupaa olla parempi mies vaikka “Kheekki” ja Samuli Edelmann lupaisivatkin. Mutta toisinaan on ihan hyvä pohdiskella, minkä voisi tehdä toisin.

En lupaa suuria haukia. Vaikka Teemu Koski ensimmäisen SHS-puheenjohtajavuotensa jälkeisenä pääsiäisenä veti historiallisen suurhaukirallin, en odota että oman puheenjohtajakauteni päätteeksi historia toistaisi itseään. Nöyränä kumarran Ahdille, jos tulee yksikin kymppi.

En lupaa myöskään olla ostamatta yhtään uutta uistinta. Vanhoja on liikaa ja silti kun kerran avaa Söderin oven, kantaa todennäköisesti taas uusia ja entistä parempia jerkkejä niiden vanhojen ja aikanaan entistä parempien jerkkien jatkoksi.

Haluaisin luvata kuitenkin yhden asian. Haluaisin luvata, etten koskaan pidä kiirettä kun kalastan. Tämä asia oli aiheena jo vuoden 1972 Nyt Nappaassa ja silti, yli 40 vuotta myöhemmin, tulee pidettyä kiirettä varmaan vieläkin enemmän kuin kalamiehet tuon Nyt Nappaan ilmestyessä. Se, kun aamulla pitäisi porukalla lähteä kalaan, ja joku hieroo tarpeellisen tunnin sijaan yhden ylimääräisen, on sietämätöntä. Mutta pidänkö minä kiirettä vai hidastelevatko muut? Jos lupaisin, lupaisinko kiirehtiä vähemmän vai vältellä hidastelevia kalakavereita?

Haluaisin myös kalastaa kevyemmin. Vaikka olen hankkinut rasioiden täydeltä isoja jerkkejä ja valtavia, jopa 12-tuumaisia pehmovieheitä, tunnen suurta sympatiaa pienempiä haukivieheitä kohtaan. Haluaisin heittää sekä nuoruudessa käyttämiäni vanhempia Rapaloita, kuten yhdeksänsenttisiä Shad Rapeja että monia uudempia Rapaloita sekä muitakin pieniä vieheitä. Ja sitten kun pääsen vesille, heitän kuitenkin isoja jerkkejä ja pehmoja. Enkä voi kuin ihailla sitä tyyneyttä, jolla Tuiskus-Jari kiinnittää siimaansa rasiastaan löytyvän Calico Catin tinselilipan siihen kaislikonreunaan, jossa itse mietin, onko kuusituumainen Sirpa liian pieni.

Vuonna 2012 jäin ensimmäistä kertaa elämässäni ilman lusikkahaukea. Vuosi 2013 puolestaan jäi historiaan oikeinkin lusikkapitoisena haukivuotena. Vain kahdesti olen saanut sitä enemmän lusikkahaukia. Vuosina 1988 ja 1989.

Lusikkareissuista parhaiten jäi mieleen se, kun monen vuoden tauon jälkeen kiinnitimme kuluneena syksynä veneen tutun saaren rantaan, istuimme syömään eväät ja sen jälkeen kiersimme saaren jalan. Heitimme Krokodileilla ja Räsäsillä rannalta ja saimme muutaman hauen. Vaikka reissu ei tilastollisesti ollut lähellekään parhaita, näin vuoden viimeisenä päivänä voi lämmöllä muistella sitä päivää vuoden mukavimpana haukipäivänä.

Lupaankin vuonna 2014 kalastaa haukea ainakin kahdesti rannalta. Ja suosittelen teitäkin kokeilemaan!

-Nipa

Scroll Up