Meanwhile in Finland

Meanwhile in Finland

 

Kukapa meistä ei olisi katsonut The World in Flames -sketsiä pilkallisesti ruotsalaisia naurahdellen. Sillä aikaa kun Antti Rokka laski itärintamalla kuulaa neuvostojen läpi, Olle ja Calle lätkyttivät länsinaapurissa pingistä.

Uhanalaisista lohikaloista kuumana käytävää keskustelua kun seuraa, ei voi välttyä Meanwhile in Finland -fiiliksiltä. Jos olisin ruotsalainen sketsiviihteen käsikirjoittaja, saattaisin tehdä tarinan, jossa ruotsalainen urheilukalastaja onkii ison kalayksilön, käsittelee sitä tyylikkäästi ja laskee varoen takaisin. Meanwhile in Finland Jorma Erä ampuu pystykorvalla viidentoista kilon kutuhauen hengiltä, käyttää sen Massikan lavalla Tarmo-lähikaupassa punnittavana ja lopuksi roikottaa sitä silmistä tunkion kulmalla rouvan ikuistaessa tätä suurta urheilujuhlaa kinofilmille paikallislehden kalakisaan edelleen lähettäväksi.

Vuonna 1967 Göte Borgström kirjoitti Nyt Nappaan pääkirjoituksessa, että “kalamme on tähän saakka arvostettu tavanomaisesti ainoastaan lihanarvon mukaan, joka on muutama kruunu kilolta. Kalojen todellinen arvo elävinä urheilukalastuskohteina – virkistysarvo – on kuitenkin huimaavasti korkeampi ja tulisi tämä ottaa huomioon keskusteluissa…”. Meanwhile in Finland olemme 46 vuotta myöhemmin tilanteessa, jossa maatalousministeri ei ole kuullutkaan mistään virkistysarvosta.

Niin, ei kai kellään itseään tärkeämmällä ja tosiluterilaisesti työntekoon suhtautuvalla olisikaan aikaa virkistyä. Ensin työ, sitten työ.

Tiedän, kuulostan Miika Nousiaisen vadelmavenepakolaiselta, eikä siinä edes kaikki! Puolalaisen Wędkarski Świat -lehden päätoimittaja Jacek Kolendowicz kehui viime vuonna päättäneensä, etteivät kuolleet kalat kelpaa enää heidän lehtensä kilpailuihin tai gallerioihin. Toistan. Puolalainen kalastuslehti kelpuuttaa listoilleen VAIN vapautetut kalat. Meanwhile… noh, olkoon.

Väitetään, että kalastuskulttuurin muutos vie aikaa parisen sukupolvea. Viime viikkojen kirjoitukset ja kommentit ovat kuitenkin osoittaneet, että maatalousministeri ja maaseudun pää-äänenkannattaja ovat jäämässä ilmeiseen vähemmistöön. Alan varovasti uskoa, että 2010-luvulla Suomi ottaa ainakin puolen sukupolven mittaisen harppauksen kalastuskulttuurin muutoksessa.

Ensimmäisenä jonossa ovat – ihan syystä – uhanalaiset kalalajit. Mutta kun muutos kerran käynnistyy, koko kalastuskulttuuri harpannee samalla reippaan ryydloikan kohti nykyaikaa. Ennemmin tai myöhemmin nekin vonkalekuvat, joissa esiintyy lehtikasassa kieritelty ja kuivaksi käpertynyt hauki yhdessä naapurin Pentin, mattotelineen ja Datsunin jäähdytinsäleikön kanssa, ovat historiaa.

-Nipa

Scroll Up