Merellä kalat kasvavat nopeasti. Vai kasvavatko?

Viikonlopun kalareissulla yksi iso hauki teloi itsensä leukapihdeissä niin, että se päätyi eräksi. Minulla on tapana kerätä ruokakaloilta hartianluut talteen iänmääritystä varten ja niin tein nytkin.

Kala tuli pienehköltä rehevältä järveltä ja oli 112 cm pitkä. Kyseisessä järvessä tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon juuri tämän kokoisia, 110 sentin molemmin puolin olevia haukia. Tätä pienempiä löytyy tasaisesti kaikissa kokoluokissa, kun taas tuota isompia ei juuri ole näkynyt. Syytä tähän on usein pohdittu, mutta poikkeuksellisen vahvaa vuosiluokkaa kummempaa selitystä ei ole löytynyt. Tai, selityshän tämäkin on, mutta syy vuosiluokan runsauteen on arvoitus.

Merellä, missä hauki on verrattain nopeakasvuinen, 110 cm hauen ikä vaihtelee 15 vuoden molemmin puolin. Niinpä oli hämmästyttävää huomata, että tuo pienestä järvestä saatu hauki olikin ainoastaan kahdeksanvuotias! Kun vertasin kasvua arkistosta löytyviin kaloihin, oli tulos melko dramaattinen järvihauen eduksi. Kuviin valitsin kolme esimerkkiä mereltä: syyskuussa saatu 112 cm kala oli 14-vuotias, keväällä saatu 96 cm hauki oli 10-vuotias ja taas syksyllä saatu reilu kaksikiloinen ja 71 cm pituinen kala oli sekin jo kuusivuotias. Tämä järvihauki oli siis kerännyt kokoa lähes kaksi kertaa meriserkkujaan nopeammin!

Kuva: Vasemmalla 8 vuotta vanha 112 cm pitkä järvihauki. Seuraavana 112 cm mereltä syyskuussa 2008 saatu hauki, joka oli 14 vuoden ikäinen. Kolmantena mereltä keväällä 2008 saatu 10-vuotias 96 cm pitkä kala ja viimeisenä mereltä syyskuussa tullut 7 vuotias 71 cm pituinen hauki. Vuosirenkaat on merkitty sinisin viivoin.

Kuvasta nähdään, että hauen kasvu vaihtelee yksilöiden välillä, mikä on hauella tyypillistä. Tähän vaikuttaa ravinnon saatavuuden ja ravintokilpailun lisäksi olosuhteiden vuosittainen vaihtelu ja kalan yleiskunto. Kuvasta nähdään, että ensimmäisen vuoden jälkeen järvihauen kasvu on ollut aivan omassa luokassaan meriserkkuihin verrattuna.

Mistä moinen kasvu voi johtua? Yksinkertaisella laskutoimenpiteellä hauen syntymävuodeksi saadaan kevät 2003. Muistin virkistykseksi niille, joiden muistiinpanot eivät ulotu niin pitkälle voidaan kertoa että talvi 2002/03 oli yksi tunnetun historian kylmimpiä. Järvet saivat tuona syksynä pysyvän jääpeitteen jo lokakuun puolella ja jääkausi oli pitkä. Monilla järvillä happi pääsi loppumaan ja kalakuolemista raportoitiin keväällä laajalti. Kuulopuheiden mukaan tuoltakin järveltä kuollutta kalaa oli kerätty kauhakuormaajalla.

Johtopäätöksenä hauen (ja todennäköisesti myös muiden järven samanikäisten haukien) hurjalle kasvuvauhdille on happikadon ja kalakuoleman jälkeinen tilanne, jossa iso osa petokaloista on kuollut kun taas särkikaloja, jotka kestävät vähähappisia oloja haukea paremmin, on jäänyt jäljelle enemmän. Niinpä tuona keväänä syntyneille hauille on ollut pöytä katettuna eikä ilkeitä isosiskoja ole pahemmin näkynyt kuokkimassa. Vähäinen ravintokilpailu on siis suonut tuolle ikäluokalle mahdollisuuden hurjaan kasvuun.

Tästä herää yksi kalamiestä kutkuttava kysymys: Järvessä on täytynyt selvitä ainakin pieni joukko vanhempia haukia, muutenhan siellä ei olisi ollut ketään kutemassa. Minkä kokoisia siis ovat nyt nämä hauet, jotka kahdeksan vuotta sitten olivat jo sukukypsiä ja joilla siis on jo lähtötilanteessa ollut vähintään neljän vuoden etumatka tähän syöttöporsaan lailla massaa keränneeseen sukupolveen? Luvassa saattaa siis olla melko raskas tärppi, jos tällaisen joskus onnistuu yhyttämään.

Mutta mitä tästä voisi oppia? Tämän järven nimi säilyköön salaisuutena, mutta Suomessa on satoja muita matalia ja reheviä järviä, joissa tuo sama talvi on tehnyt tehtävänsä. Karttoja selaamalla ja järvestä tietoa etsimällä voi löytää itselleen todellisen mansikkapaikan. Netistä löytyy järvien nimillä hakemalla paljon tietoa muun muassa vedenlaadusta ja koekalastuksista. Harvoin näissä suoraan sanotaan, että järvessä on rutosti isoja haukia, mutta sen sijaan kannatta etsiä mainintoja veden rehevyydestä, sinileväkukinnoista (moni hyvä suurhaukijärvi on myös sinileväjärvi) ja isoista lahna-, suutari-, ym. särkikalaparvista. Huomiota kannattaa kiinnittää myös valuma-alueeseen; jos järven valuma-alueella on paljon peltoja, on vesi todennäköisesti sameaa, mikä tekee kalastuksesta vaikeampaa. Samaten sukulaisten ja kylänmiesten kalajuttuja kannattaa alkaa kuuntelemaan hiukan tarkemmin: osa jutuista saattaa olla tottakin eikä pelkkää pauna-asteikolta luettua.

Kun lähiseudun potentiaaliset suurhaukijärvet on listattu, niin ei muuta kuin kiertämään. Tässä touhussa pulpettivene on yhtä kätevä kuin polkupyörä suolla; sen sijaan pienet soutuveneet, kajakit ja kelluntarenkaat ovat juuri oikeita kulkuneuvoja pikkujärville. Löydä siis pieni sisäinen Livingstonesi ja käännä merelle selkäsi. Järvillä aukeaa hauenkalastajalle aivan uusi ulottuvuus!

-Tmu

Scroll Up